Vetolinja on ensisijainen riggauslinja missae tahansa valjakkokoira-asetelmassa. Se kulkee reen etuosasta aina johtajakoiriin asti ja toimii rakenteellisena selkarankana, johon kaikki muut linjat — vetonarut ja kaulanarut — kiinnittyvat yhdistae jokaisen koiraparin jarjestelmaan.
Vetolinjat valmistetaan tyypillisesti kestavista, vahaelastisista materiaaleista, kuten polyeteenikoeysdesta tai erikoistuneesta valjakkoonarudesta. Linjan on oltava riittavan vahva kestaakseen koko tiimin yhdistetyn vetovoiman ja samalla pysyttava kevyena ja sotkeutumista kestavana. Useimmissa vetolinjoissa on sisaanrakennetut osiot, joissa on lenkit tai kiinnityspisteet saannoellisin vaalein jokaista koiraparia varten.
Seka valjakkokoirakilpailuissa etta vapaa-ajan valjakkoajossa hyvin yllapidetty vetolinja on valttamaton turvallisuuden ja suorituskyvyn kannalta. Rispaantunut tai vaarin rigattu vetolinja voi johtaa sotkeutumisiin, kadonneisiin koiriin tai vammoihin. Musherit tarkastavat vetolinjansa ennen jokaista ajoa ja tarkistavat kulumisen liitoskohdissa. Vetolinjan pituus vaihtelee tiimin koon mukaan: kilpailutiimit, joissa on 12-16 koiraa, vaativat huomattavasti pidempia linjoja kuin vapaa-ajan tiimi, jossa on nelja-kuusi koiraa.